Marraskuu, melkein maailmanloppu

Marraskuu, melkein maailmanloppu, pari minuuttia pimeän tuloon.

Olen turvassa kahvilassa, istun selin valoon.

– Onko tässä vapaata? – Varattu, vastaan, heitän takin toiselle tuolille.

Huh, olen valmis lähtemään tästä kaupungista, pyyhkimään käteni

lehviin, kaiken tämän kaupungin pölyn, rasvan

pyyhkisin lehviin, lähde kanssani, näet itse.

Marcin Świetlicki

Kyllästys ja riidat alkavat jo viikon päästä, mutta ajattele niitä

kajastuksia, jotka jätämme jälkeen, niitä kaikkia paikkoja

ja naisia, miehiä: ajattele – miten helpottaa kun

huudamme hotellihuoneessa, ylimmässä kerroksessa,

ja meidän huutomme kiirii varmasti aina

vastaanottotiskille asti. – Onko tässä vapaata? – Kohta on, vastaan. Pimeä.


Marcin Świetlicki, suom. Jussi Rosti 

Venäläinen satu

Zbigniew Herbert

    Tsaari-isukki alkoi käydä vanhaksi, hyvin vanhaksi. Hän ei pystynyt enää edes kyyhkystä kuristamaan omin käsin. Hän istui valtaistuimellaan kultaisena ja kylmänä. Parta vain kasvoi, lattiaan ja alemmaskin.
   Silloin hallitsi joku muu, vaikea sanoa kuka. Utelias kansa kurkisteli palatsin ikkunoista sisään, mutta Krivonosov veti hirsipuut ikkunan eteen. Niinpä vain hirressä roikkuvat ruumiit onnistuivat näkemään jotain.
   Lopulta tsaari-isukki kuoli ihan kunnolla. Kelloja soitettiin, mutta ruumista ei kannettu ulos. Tsaari oli kasvanut kiinni valtaistuimeen. Istuimen jalat olivat sotkeutuneet tsaarin jalkoihin. Käsi oli kasvanut käsinojan sisään. Häntä ei saanut enää irti. Ja haudata nyt tsaarin kanssa kultainen valtaistuin – mitä järkeä siinä olisi.

Zbigniew Herbert, suom. Jussi Rosti 

Tämä on vaimoni. Hän nukkuu hetken.

Bobby Wesson
8. marraskuuta kello 0:34 ·
 
Tämä on vaimoni. Hän nukkuu hetken. Tunnin päästä hän herää, pukee sairaalan työvaatteet päälle ja valmistautuu lähtemään töihin.
 
Hän kerää ja tarkistaa säntillisesti töissä tarvitsemansa välineet. Hiukset ja meikin hän sipaisee nopeasti kuntoon. Sitten hän toteaa näyttävänsä ihan kamalalta. Väitän lujasti vastaan ja käyn hakemassa hänelle kupillisen kahvia.
 
Hän istuu sohvalla jalat ristissä allaan ja koittaa juoda kahvin leikkien samalla iloisesti päällään ryömivän taaperon kanssa.
 
Välillä, jutellessamme, hän vajoaa ilmeettömään tuijotukseen. Hän kerää voimia alkavaan työvuoroon. Hän luulee, etten huomaa sitä.
 
Hän suutelee lasta, sitten minua ja lähtee auttamaan ihmisiä, joiden elämän pahin päivä on tänään. Kolareita, ampumahaavoja, räjähdyksiä, palovammoja ja murtumia – ammattilaisia, köyhiä, pappeja, huumeiden käyttäjiä ja prostituoituja – äitejä, isiä, poikia, tyttäriä ja perheitä – sillä ei ole merkitystä, kuka olet tai mitä sinulle on tapahtunut.
 
Hän pitää huolen sinusta.
 
Hän palaa kotiin 14 tunnin päästä ja ottaa särkevistä jaloistaan kengät, joilla on kävelty läpi veren, sapen, kyynelten ja tulen, ja jättää ne oven ulkopuolelle.
 
Toisinaan hän ei halua puhua siitä. Toisinaan hän ei kykene odottamaan, että pääsisi puhumaan siitä. Toisinaan hän nauraa, kunnes itku tulee, toisinaan hän vain itkee - oli miten oli, hän on taas ajoissa, kun seuraava työvuoro alkaa.
 
Vaimoni on sairaanhoitaja. Vaimoni on sankari.

 
----
Bobby Wesson ja hänen vaimonsa kiittävät ihmisiä eri puolilta kaikista niistä viesteistä, jotka he ovat saaneet.
Wessonit ovat perustaneet seuraajilleen julkisen Facebook-sivun: Just Wesson Around 
Bobby Wessonin alkuperäinen Facebook-tilapäivitys: #‎nursesrock‬‬
Suomentaja ja toimittaja: Jussi Rosti

Paolo Coelhon ajatuksia

”Ihminen ei valitse elämäänsä; elämä valitsee ihmisen. Sitä, mitkä ilot, mitkä surut ihmistä odottavat, ei hän voi järkeillä. On vain hyväksyttävä ne ja jatkettava eteenpäin. Emme voi valita omaa elämäämme, mutta voimme päättää, miten otamme vastaan ne ilot ja surut, jotka meitä kohtaavat.”



Paulo Coelhon blogi: http://paulocoelhoblog.com

Kaikki minun kuolemani

Halina Poświatowska

kuinka monta kertaa voi kuolla rakkaudesta
ensimmäinen kerta oli karvas maan maku
karvas maku
kitkerä kukka
neilikka punainen hehkuva

toinen kerta — vain tilan maku
valkoinen maku
viileä tuuli
pyörien kaiku äänettä jyskyttävä

kolmas kerta neljäs kerta viides kerta
kuolin rutiinilla vähemmän ylevästi
huoneen neljä seinää selällään
ja yläpuolellani piirteesi terävät

Halina Poświatowska, suom. Jussi Rosti 

Puola

Bloggaa tästä!