 |
| Beryl Markham |
”Hiljaisuutta on monta lajia, ja jokainen niistä merkitsee
eri asiaa. On aamun sarastaessa metsään saapuva hiljaisuus, joka on aivan
erilainen kuin nukkuvan kaupungin hiljaisuus. Ennen rankkasadetta on hiljaista
ja rankkasateen jälkeen on hiljaista, mutta ne eivät ole sama asia. Tyhjyys voi
synnyttää hiljaisuuden, pelko voi synnyttää hiljaisuuden, epäilys voi synnyttää
hiljaisuuden. On olemassa tietynlaista hiljaisuutta, joka huokuu elottomasta
esineestä, vaikkapa tuolista, jossa on hetki sitten istuttu, tai pianosta,
jonka koskettimet ovat jo pölyn peitossa, tai mistä tahansa, joka on palvellut
ihmistä tämän huviksi tai hyödyksi. Sellainen hiljaisuus pystyy puhumaan. Sen
ääni voi olla surumielinen, mutta ei välttämättä. Tuolista on saattanut nousta
heleästi naurava lapsi, tai pianolla soitetut sävelet ovat saattaneet olla hilpeän
riehakkaita. Millainen tunnelma tai millainen tilanne sitten onkin, sen
ominaisluonne voi jäädä elämään sitä seuraavassa hiljaisuudessa. Se on äänetön
kaiku.”
Beryl Markham, suom. Jussi Rosti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti