maanantai 19. maaliskuuta 2012

Puunhakkaaja

Zbigniew Herbert
Aamulla metsuri lähtee metsään ja rysäyttää raskaan tammioven perässään kiinni.  Puiden vihreät hiukset nousevat pystyyn kauhusta.  Kuuluu runkojen tukahtunutta vaikerrusta ja oksien kuiva huuto.
Mutta hakkaaja ei tyydy puihin.  Hän jahtaa aurinkoa.  Hän käy sen kimppuun metsänrajassa.  Illalla aivan näköpiirin rajoilla hohtaa haljennut kanto.  Sen päällä lepää jäähtyvä kirves.


Zbigniew Herbert, suom. Jussi Rosti 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti