 |
| Halina Poświatowska |
Siitä asti kun tutustuin sinuun,
olen pitänyt taskussani huulipunaa, on aika hupsua pitää huulipunaa taskussa, kun
sinä katsot minua noin vakavana, aivan kuin näkisit silmissäni goottilaistyylisen kirkon. Enhän minä
ole mikään temppeli, vain metsää ja niitty – lehtien värinä, kun ne kurottavat
kohti sinun käsiäsi. Tuolla takana
kohisee virta, se on aika, joka pakenee, ja sinä annat sen valua läpi sormiesi
etkä halua tarttua aikaan. Ja kun hyvästelen sinut, maalatut huuleni jäävät
koskemattomiksi, mutta minä vain pidän huulipunaa taskussa .
Halina Poświatowska, suom. Jussi Rosti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti