maanantai 1. heinäkuuta 2013

***


Halina Poświatowska
Siitä asti kun tutustuin sinuun, olen pitänyt taskussani huulipunaa, on aika hupsua pitää huulipunaa taskussa, kun sinä katsot minua noin vakavana, aivan kuin näkisit silmissäni goottilaistyylisen kirkon. Enhän minä ole mikään temppeli, vain metsää ja niitty – lehtien värinä, kun ne kurottavat kohti sinun käsiäsi.  Tuolla takana kohisee virta, se on aika, joka pakenee, ja sinä annat sen valua läpi sormiesi etkä halua tarttua aikaan. Ja kun hyvästelen sinut, maalatut huuleni jäävät koskemattomiksi, mutta minä vain pidän huulipunaa taskussa Ja kun hyvästelen sinut, maalatut huuleni jäävät koskemattomiksi, mutta minä yhä vain pidän huulipunaa taskussa, sillä tiedän että sinulla on hyvin kaunis suu.




Halina Poświatowska, suom. Jussi Rosti 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti