maanantai 19. maaliskuuta 2018

Venäläinen satu

Zbigniew Herbert
    Tsaari-isukki alkoi käydä vanhaksi, hyvin vanhaksi. Hän ei pystynyt enää edes kyyhkystä kuristamaan omin käsin. Hän istui valtaistuimellaan kultaisena ja kylmänä. Parta vain kasvoi, lattiaan ja alemmaskin.
   Silloin hallitsi joku muu, vaikea sanoa kuka. Utelias kansa kurkisteli palatsin ikkunoista sisään, mutta Krivonosov veti hirsipuut ikkunan eteen. Niinpä vain hirressä roikkuvat ruumiit onnistuivat näkemään jotain.
   Lopulta tsaari-isukki kuoli ihan kunnolla. Kelloja soitettiin, mutta ruumista ei kannettu ulos. Tsaari oli kasvanut kiinni valtaistuimeen. Istuimen jalat olivat sotkeutuneet tsaarin jalkoihin. Käsi oli kasvanut käsinojan sisään. Häntä ei saanut enää irti. Ja haudata nyt tsaarin kanssa kultainen valtaistuin – mitä järkeä siinä olisi.


Zbigniew Herbert, suom. Jussi Rosti