keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Koe

Wisława Szymborska



Alkukuvana ennen varsinaista elokuvaa,
jossa näyttelijät tekivät parhaansa
liikuttaakseen minua, huvittaakseenkin,
näytettiin mielenkiintoinen tieteellinen koe,
jossa oli pää.

Pää
kuului vielä hetki sitten –
nyt se oli leikattu irti,
jokainen näki, ettei sillä ollut vartaloa.
Kaulasta kulkivat letkut koneeseen,
jonka ansiosta veri yhä kiersi.
Pää
pärjäili hyvin.

Vailla kivun tai edes ihmetyksen häivää
pää seurasi katseellaan taskulampun liikettä.
Se höristi korviaan, kun kello soi.
Kostealla kuonollaan se pystyi erottamaan
olkien tuoksun hajuttomasta olemattomuudesta
ja sen nuoleskellessa tuttua makua
kuola valui fysiologian kunniaksi.

Uskollinen koiran pää,
ystävällinen koiran pää,
silitettäessä se sulki silmänsä
uskoen olevansa osa kokonaisuutta,
joka nautiskellen köyristää selkää
ja heiluttaa häntää.

Ajattelin onnea ja kauhistuin.
Koska jos ainoastaan sillä oli merkitystä elämässä,
pää
oli onnellinen.



Wisława Szymborska, suom. Jussi Rosti 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti