Itsemurhan tehneen huone

Wisława Szymborska

Luulette varmaan, että huone oli tyhjä.

Ei se ollut.  Siellä oli kolme tuolia ja niissä tukevat nojat.

Oli lamppu, joka piti pimeän loitolla.

Oli kirjoituspöytä, pöydällä lompakko, lehtiä.

Huoleton Buddha, huolestunut Jeesus.

Seitsemän onnea tuovaa elefanttia, ja laatikossa muistikirja.

Luuletteko, ettei siinä ollut meidän osoitteitamme?

Luuletteko, ettei huoneessa ollut kirjoja, tauluja ja levyjä?

Oli siellä.  Oli lohduttava torvi mustissa käsissä.

Saskia ja sydämellinen kukka.

Ilo, jumalten kipinä.

Odysseus lepäsi hyllyllä elämää antavassa unessa

viidennen laulun vaivojen jäljessä.

Oli moralisteja,

joiden nimet oli kirjailtu kultaisin tavuin

kauniisti parkittuihin selkämyksiin.

Vieressä poliitikot seisoivat selkä suorana.

Eikä huone ollut vailla ulospääsyä, olihan ovi,

eikä se ollut vailla näköaloja, olihan ikkuna,

siltä vaikutti tuo huone.

Ikkunalaudalla oli silmälasit, joilla näki kauas.

Yksi kärpänen surisi, siis eli vielä.

Arvelette, että ainakin kirje selvitti jotakin.

Mutta entäpä jos kerron teille, ettei ollut kirjettä —

ja meitä, ystäviä, oli niin paljon, mutta kaikki mahtuivat

tyhjään kirjekuoreen, joka oli nojallaan lasia vasten.

Wisława Szymborska, suom. Jussi Rosti