Koe

Wisława Szymborska

Alkukuvana ennen varsinaista elokuvaa,

jossa näyttelijät tekivät parhaansa

liikuttaakseen minua, huvittaakseenkin,

näytettiin mielenkiintoinen tieteellinen koe,

jossa oli pää.

Pää

kuului vielä hetki sitten –

nyt se oli leikattu irti,

jokainen näki, ettei sillä ollut vartaloa.

Kaulasta kulkivat letkut koneeseen,

jonka ansiosta veri yhä kiersi.

Pää

pärjäili hyvin.

Vailla kivun tai edes ihmetyksen häivää

pää seurasi katseellaan taskulampun liikettä.

Se höristi korviaan, kun kello soi.

Kostealla kuonollaan se pystyi erottamaan

olkien tuoksun hajuttomasta olemattomuudesta

ja sen nuoleskellessa tuttua makua

kuola valui fysiologian kunniaksi.

Uskollinen koiran pää,

ystävällinen koiran pää,

silitettäessä se sulki silmänsä

uskoen olevansa osa kokonaisuutta,

joka nautiskellen köyristää selkää

ja heiluttaa häntää.

Ajattelin onnea ja kauhistuin.

Koska jos ainoastaan sillä oli merkitystä elämässä,

pää

oli onnellinen.

Wisława Szymborska, suom. Jussi Rosti