Jospa tämä kaikki

Wisława Szymborska

Jospa tämä kaikki

tapahtuukin laboratoriossa?

Yhden lampun alla päivisin

ja miljardin öisin?

Jospa me olemmekin koesukupolvia?

Siirrelläänkö meitä astiasta astiaan,

ravistellaanko koeputkissa,

tutkitaanko silmää tarkemmalla,

otetaanko jokainen lopulta

yksitellen pinsettien päähän?

Jospa onkin toisin:

ettei kukaan puutu mihinkään?

Tapahtuvatko muutokset itsekseen,

suunnitelman mukaan?

Raapiiko piirturin neula verkalleen

ennalta nähtyä siksakkia?

Jospa meissä ei ole vielä havaittu mitään kiintoisaa?

Jospa valvontamonitorit kytketään päälle vain harvoin?

Vain kun puhkeaa sota, ja mieluiten iso sellainen,

kun nähdään joitakin lentoja kokkareen Maa yllä,

tai näyttäviä vaelluksia pisteestä A pisteeseen B?

Jospa onkin päinvastoin:

heitä miellyttävät vain pikkuseikat?

Tuolla pieni tyttö suurella näytöllä

ompelee nappia hihaansa.

Anturit viheltävät,

henkilökunta ryntää paikalle.

Ah millainen olento,

jonka sisällä sykkii pieni sydän!

Miten herttaisen totisena

hän pujottaa lankaa neulansilmään!

Joku huutaa kiihdyksissään:

Kutsukaa heti Pomo,

tulkoon itse katsomaan!

Wisława Szymborska, suom. Jussi Rosti