 |
| Wisława Szymborska |
Unissani
maalaan kuin Vermeer van Delft.
Puhun sujuvaa kreikkaa
enkä ainoastaan elävien kanssa.
Ajan autoa,
joka tottelee ohjaustani.
Olen lahjakas,
luon suuria runoelmia.
Kuulen ääniä
kuten kunnioitetut pyhimykset.
Hämmästyisitte,
kuinka loistavasti soitan pianoa.
Lennän niin kuin pitääkin,
eli omin avuin.
Kun putoan katolta,
osun pehmeään ruohikkoon.
Minulle ei tuota vaikeuksia
hengittää veden alla.
En valita:
onnistuin löytämään Atlantiksen.
Ilokseni osaan herätä
aina ennen kuolemaa.
Heti sodan puhjettua
käännän kylkeä.
Olen aikani lapsi,
mutten pakosta.
Muutama vuosi sitten
näin kaksi aurinkoa.
Ja toissayönä pingviinin.
Täysin selvästi.
Wisława Szymborska, suom. Jussi Rosti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti