Wisława Szymborska |
Kalastajat
vetivät syvyyksistä ylös pullon. Sen
sisällä oli paperi, ja paperilla sanat:
"Ihmiset, auttakaa! Olen
täällä. Valtameri heitti minut autiolle
saarelle. Seison rannalla ja odotan
apua. Pitäkää kiirettä! Olen täällä!"
—
Päivämäärä puuttuu. On varmaankin jo
liian myöhäistä. Pullo on saattanut uida
meressä jo kauan, sanoi ensimmäinen kalastaja.
— Eikä
paikkaa ole merkitty. Emme edes tiedä,
mikä valtameri on kyseessä, sanoi toinen kalastaja.
— Ei ole
liian myöhäistä eikä liian kaukana.
Saari nimeltä Täällä on kaikkialla, sanoi kolmas kalastaja.
Tuli
epämukava olo. Sellaista se on yleisten
totuuksien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti