Keksintö

Wisława Szymborska

Uskon suureen keksintöön.

Uskon ihmiseen, joka tekee tuon keksinnön.

Uskon sen ihmisen säikähdykseen, joka tekee tuon keksinnön.

Uskon hänen kasvojensa kalpeuteen,

kuvotukseensa, kylmään hikeen otsallaan.

Uskon muistiinpanojen polttamiseen,

niiden polttamiseen tuhkaksi,

polttamiseen viimeistä myöten.

Uskon lukujen sirottelemiseen ympäriinsä,

niiden säälimättömään sirottelemiseen.

Uskon tuon ihmisen kiireeseen,

hänen liikkeidensä tarkkuuteen,

vapaaseen tahtoonsa.

Uskon taulujen särkemiseen,

nesteiden poiskaatamiseen,

säteiden sammuttamiseen.

Väitän, että se onnistuu,

ettei silloin ole liian myöhäistä

ja että asia hoituu vailla todistajia.

Kukaan ei saa selville, olen siitä varma,

ei vaimo, ei seinä,

ei edes lintu, sillä se saattaisi laulaa.

Uskon käteen, joka ei tartu tehtävään,

uskon menetettyyn uraan,

uskon vuosien hukkaan heitettyyn työhön.

Uskon, että salaisuus menee mukana hautaan.

Nämä sanat leijuvat kaikkien sääntöjen yläpuolella.

Ne eivät etsi tukea mistään esimerkeistä.

Uskoni on vahva, sokea ja vailla pohjaa.

Wisława Szymborska, suom. Jussi Rosti